30.04.2012 | Saku Tuominen
1Vaikealta tuntuu!
Yksi yritysmaailman legendaarisimmista sanapareista on ”vaikealta tuntuu”. Tämä lyhyydestään huolimatta kovin monikäyttöinen ja huippusuosittu lause on yksi innovaatioiden, luovuuden ja rohkeuden suurimmista vihollisista. Me kaikki olemme käyttäneet tätä lausetta niin pitkään, että se alkaa tulla jo selkäytimestä, liki ajattelematta, reaktiona.
Kun joku ehdottaa, että voisimme järjestää uudentyyppisen seminaarin, vastaus on ”vaikealta tuntuu”, koska me emme tiedä tuleeko kukaan paikalle. Kun joku rohkenee kysyä, voisiko pikkujoulut olla tänä vuonna aivan erilaiset, sekin ”tuntuu vaikealta”. Kun haluamme lopettaa tuotelinjan tai lanseerata uuden, vaikeaa sekin on.
Olemme käyttäneet lausetta jo niin pitkään, että se on levinnyt myös arkeemme. Uudentyyppiset lomat tuntuvat nekin vaikeilta. Eikä helppoa ole sekään, kun lasten harrastuksiin liittyvää kuljetusjärjestelmää halutaan muuttaa. Tai huoneen sisutusta.
Yrityksen perustaminen se vasta vaikeaa onkin. Erityisesti Suomessa. Missään maailmassa yrittäminen ei ole niin vaikeaa kuin Suomessa.
Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Mutta onko kaikki niin vaikeaa?
Seuraavan kerran, kun joku sanoo jonkun olevan vaikeaa, pysähdy hetkeksi miettimään, onko näin.
Vaihtoehtoja on kolme.
- Asian tekeminen on ihan oikeasti vaikeaa.
- Asian tekeminen ei itse asiassa ole lainkaan vaikeaa, ainoastaan työlästä.
- Asian tekeminen juuri näin on vaikeaa, mutta pienillä muutoksilla se onkin aika helppoa.
Ja sen jälkeen käyt hommiin.
Ja miksi ihmeessä kaiken pitäisi olla helppoa? Entä jos ensi kerralla vastaat ihmisille, jotka sanovat että, aika vaikealta tuntuu, näin: ”No niin tuntuukin, mutta tehdäänkö silti?” Vastauksena on yleensä hämmentynyt naurahdus, jopa orastava innostus.
Kun olimme käynnistämässä 925 –projektia, alkuvaiheen vastaanotto oli täsmälleen sama. ”Vaikealta tuntui”. ”Jos toimistotyön uudelleenorganisointi olisi niin helppoa, joku olisi varmaan jo tehnyt sen” .”Eivät nämä asiat kuulkaa niin helposti muutu.”
Nyt, puolen vuoden työn jälkeen on helppo todeta, että kaikki epäilijät olivat oikeassa. Asioiden muuttaminen on vaikeaa ja työlästä. Mutta samaan aikaan se on valtavan motivoivaa, hauskaa ja innostavaa.
Hienoa, ettemme olleet riittävän fiksuja kuuntelemaan varoituksen sanoja.
Jossakin artikkelissa kotimainen lääketieteen huippunainen sanoi, että mitä tahansa oppii kun näkee vaivaa sen eteen. Toisaalta norsujen syöntikin (ei niitä saa syödä) on vaikeaa mikäli sen aikoo tehdä kerralla. Norsukin syödään pala kerralla.
Olen viimeaikoina oppinut ymmärtämään ettei asioden tekeminen ole vaikeaa. Mutta asioiden palasteleminen järkeviin kokonaisuuksiin on. Visiota voi katsella ylhäältä alaspäin, mutta useinmiten ratkaisu sitten saadaakin aikaiseksi alhaalta ylöspäin eli pala kerralla.
Sitähän se tämäkin blogi on, visiona älykäs työ ja ratkaisuna pieniä palasia ja ajatuksia parempaan elämään.
Ja mistäkö tuo ajatus on kotoisin. Ihan Andon- narusta ja siitä kuinka sen vetäminen parantaa prosessia pala kerrallaan.
Kuhan pohdin, Kari…
Muutos on se, joka tuntuu vaikealta. Meidän ympäristö muuttuu jatkuvasti ja — herranen aika sentään –kuulemma kiihtyvällä tahdilla. Jos ympäristö muuttuu jatkuvasti, niin pitäiskö meidänkin muuttua jatkuvasti? No se vasta vaikealta tuntuukin.
Se on kai rakennettu ihmismieleen, että asioita pitää vakioida. Joka aamu pitää syödä samaa ruokaa ja kulkea samaan paikkaan töihin samaa reittiä kuin eilenkin. En tiedä olenko levoton, mutta rutiinit ja tylsyys kulkevat mielestäni käsikkäin. Rutiineihin kuuluu toisaalta myös turvallisuus ja ennustettavuus, jotka ovat ehdottoman positiivisia asioita.
Entä, jos muuttumattomuus olisikin vaikeaa eikä muutos?
Kuvasimme marraskuussa 2011 Turussa Eerik XIV oopperaa massiivisella TV-kuvauskalustolla. Kuva tykitettiin yleisölle suorana neljälle jätttiscreenille. Ratkaisu oliolennainen osa visuaalista kokonaiskerrontaa. Vastaavaa ei oltu kokeiltu juuri missään aiemmin, ei ainakaan oopperassa. Mikään ei saanut mennä pieleen, täysi sinfoniaorkka soittamassa, 1600 ihmisen yleisö, 11 tähtisolistia, 2 ja puoli tuntia opperaa, på svenska jne. Ja kuvausteam opiskelijoita. Tajusin suht alkuvaiheessa että tämä on helvetin vaikea proggis. Pala kerrallaan, päivä kerrallaan, ongelma kerrallaan, ratkaisuja joita oli mahdoton suunnitella etukäteen ne syntyivät juuri sen ongelman ratkaisuksi juuri siinä tilanteessa. En sanonut koskaan opiskelijoille että tämä on itseasiassa tällä kalustolla ja teidän osaamisellanne mahdoton tehtävä, sen VAIKEUSaste lähes ylittää ammattiteaminkin osaamisen. Homma onnistui yli kaikkien odotusten. Esityksissä ei ainuttakaan mokaa ainoassakaan kuvassa. Ehkä homma onnistui siksikin että oopperan ohjaaja Erik ei kertaakaan hokenut kenellekään että – Vaikealta tuntuu. Sen sijaan hänen peruskysymyksensä vaikea tilanteen edessä oli aina: hei, mites me nyt tää ratkastaan. Ja jengi ratkaisi.
[...] Changes are rarely easy or comfortable. What about next time honestly say it out loud that it feels difficult but let’s make it happen anyway? Hard work out of your comfort zone can be (and it should be) [...]