23.04.2012 | Pär Österlund
0Työnomainen oheistoiminta tuhoaa tuottavuuden
Työnomainen oheistoiminta on salakavalasti työksi naamioitunut ilmiö, joka haittaa tuottavuutta. Se voi ilmetä monin tavoin:
- Myyjä, joka käy läpi kohderyhmälistaansa, kun hänen pitäisi istua soittamassa.
- Johtaja, joka reklamoi satasen laskusta, kun hänen pitäisi päättää uudesta strategiasta.
- Kirjailija, joka muuttaa protagonistinsa hiusväriä, kun hänen pitäisi kirjoittaa.
- Tietotyöläinen, joka istuu palaverissa, kun hänen pitäisi lähettää uutiskirje asiakkailleen.
Työnomaiselle oheistoiminnalle on ominaista, että se tuntuu tärkeältä. Se tuntuu työnteolta. Mutta se ei muuta mitään. Se estää sinua saavuttamasta suurempia tavoitteita. Koulukirjaesimerkkejä työnomaisesta oheistoiminnasta ovat palaverit, sähköpostit, tarkistuskierrokset, hyväksyttäminen ja raportointi.
Työnomainen oheistoiminta tuntuu työltä, mutta se ei ole ilmiön suurin ongelma. Suurin ongelma on, että työnomainen oheistoiminta on yleisesti hyväksyttyä organisaatioissa ja sitä voidaan pahimmillaan jopa vaatia. Se uhkaa syrjäyttää työn.
Jos tiedät mitä yrität saada aikaan, työnomainen oheistoiminta on helppo tunnistaa. Kysyt vain itseltäsi, onko kyseinen tehtävä tärkein mahdollinen tavoitteen saavuttamiseksi. Ellei ole, pakoilet. Jos et tiedä mitä yrität saada aikaan, olet hukassa. Kuin ojankaivaja, joka lyö lapionpistonsa sinne tänne summamutikassa. Hän voi kaivaa kuinka pitkään tahansa saamatta aikaiseksi ojaa. Tai edes kunnon kuoppaa. Kaivaminen on yhtä raskasta, mutta se ei johda mihinkään. Se on työnomaista oheistoimintaa.
En haluaisi kutsua älykkään työn vastakohtaa typeräksi työksi, joten kutsun sitä ajattelemattomaksi työksi. Työnomainen oheistoiminta on ajattelematonta työntekoa. Jos käytät järkeäsi tiedät kyllä, mitä sinun oikeasti pitäisi tehdä. Tiedät varsin hyvin, mikä on älykästä työtä.
Tuo yllämainittu on aika kuvaavaa tämän päivän työelämässä. Eli osalta esimiehistä puuttuu delegoinnin taito ja osalta työntekijöistä priorisoinnin taito. Itse olen tuolla omassa blogissa väliin kritisoinut nykypäivän menoa mm. moniajon ja delegoinnin osalta. ( http://www.karivahtolammi.com/2012/01/11/projektipaallikoista-ja-tyoajan-hukkaamisesta/ )
Oheistoiminnan lisäksi pidän myös priorisoinnin puutetta aika vakavana ongelmana. Ja myös sitä, ettei osata keskittyä yhteen tehtävään kerralla.
Suosittelen lukemaan GTD- menetelmästä ja siitä kuinka priorisoida omat työnsä.
Priorisoinnin puute on perimmäinen syy työnomaisen oheistoiminnan olemassaololle. Kiireinen tehtävä tuntuu monesti tärkeältä ja vie siksi huomion paljon tärkeämmältä tehtävältä.
On todella hankala sanoa ei kollegalle, joka pyytää apua tulipalon sammuttamisessa, mutta ellet koskaan sano ei, et koskaan pysty keskittymään omiin tehtäviisi.