Työhyvinvointi ja sosiaalinen media

Työhyvinvoinnin kehittämisellä on pitkät juuret teollisen vallankumouksen ytimessä. Tämän päivän työhyvinvointi on nyt menossa digitaaliseksi.

1900-luvun taitteessä teollistunut yhteiskunta käänsi katseensa tehokkuusajatteluun. Frederick W. Taylor (1856-1915) yhdisti tieteen, tuotannon ja johtamisen. Sekunttikellot kädessä tayloristit mittasivat, missä asennossa työntekijä ruuvaisi 12-tuntisen työpäivänsä aikana eniten muttereita.

Hikipajojen ohella esiin nousi myös työntekijöiden etujen soihdunkantajia.

John H. Patterson (1844-1922) tunnetaan kassakoneita myyneen National Cash Register Companyn (NCR) omistajana ja myös modernin myyntisuppilon ja johtamiskoulujen esi-isänä. Häntä voimme myös kiittää modernin työhyvinvoinnista ja yritysvastuullisuudesta.

Kaikki alkoi kohukuvasta, jossa NCR:n tehtaassa työskennellyt nainen lämmitti lounastaan yrityksen lämpöpatterilla. Patterson perustikin välittömästi ruokalan, jossa tarjottiin tehtaan työntekijöille edullinen lounas nimellisen viiden sentin hintaan. Sairastuneisuus laskikin välittömästi 18%:sta kahteen prosenttiin. Työhyvinvointiin panostaminen auttoi yritystä tekemään tulosta. Jos työntekijöillä meni hyvin, niin meni yritykselläkin.

Patterson palkkasi vuonna 1897 diakonissa Lena Harveyn, josta tuli NCR:n hyvinvoinnista vastaava sihteeri. Pioneerityönä toteutettiin 35 erilaista hanketta työntekijöille ja heidän perheilleen, jotka olivat pääsääntöisesti erilaisia klubeja ja virkistyskerhoja, aikansa sosiaalista mediaa: epämuodollisia, yhteisöllisiä ja sidoksia rakentavia.

1900-luvun alku täyttyi erilaisista klubeista. Rotary perustettiin, samoin useita muitakin työhön liittyviä klubeja ja yhdistyksiä, koulujen urheiluseuroista puhumattakaan. 1950-luvun jälkeen osallistuminen erilaiseen kerho- ja harrastetoimintaan alkoi kuitenkin laskea.

Robert D. Putnam kirjoittaa “Bowling Alone” -kirjassaan siitä, kuinka järjestäytyminen alkoi korvaantua televisiolla ja myöhemmin internetillä. Verkon myötä ei ollut yhtä huutavaa tarvetta liittyä muodollisiin yhdistyksiin ja maksaa jäsenmaksua. Ihmisten vaikuttamishalu tyydyttyi verkon kautta erilaisilla keskustelufoorumeilla. Sosiaalinen pääoma oli muuttumassa digitaaliseksi.

Tänä päivänä näemme modernin verkkopohjaisen epämuodollisen järjestäytymisen kulminoituvan sellaisiin ilmiöihin kuin Anonymous, Porkkanamafia tai Occupy Wall Street. Nämä ovat brändejä, eivät perinteisiä yhdistyksiä tai poliittisia organisaatioita. Kuka vaan voi niiden joukoista emergentisti syntyneiden teesien alla toteuttaa omaa agendaansa. Jäsenistöä on hankala määrittää ja keskusjohto on häilyvä. Valta ansaitaan osallistumisen, vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan kautta.

Tämän päivän yritysten tulisikin oppia sekä Pattersonilta, että Putnamilta: sijoitus epämuodollisiin verkostoihin omassa organisaatiossa kannattaa. Ne ovat tänä päivänä digitaalisia ja yhteisöllisiä. Keskustelun kohteena ei välttämättä tarvitse olla työhön liittyvät asiat. Työntekijöiden hyvinvointiin panostaminen parantaa viime kädessä tulosta.

Minkälaisten palveluiden varaan työnantajan sitten kannattaisi rakentaa työhyvinvointia verkossa? Tässä joitakin ideoita, täydentäkää listaa vapaasti:

• Ruokavalio – Foodzy, ruuan ja pelillisyyden yhdistäminen
• Liikunta – HeiaHeia, liikunnan harjoittaminen yhteisöllisesti. Esimerkkinä Puolustusvoimat
• Yöuni – Fitbit, laite joka kertoo päivän toimistasi erilaisiin palveluihin
• Työpajat – Hack Day, ohjelmoijat kehittelevät vapaasti uusia palveluita. Esimerkkinä Aller