Tuoreita tuulia tietojohtamisen tutkimuksesta

Näin lomakauden alkajaisiksi ilmestyvässä kirjoituksessa olisi varmaan aiheellista tarjota vinkkejä ”oikeanlaiseen” lomanviettoon, palautumiseen tai lomastressin välttämiseen. En kuitenkaan koe olevani näiden kysymysten asiantuntija – ihan tavallinen harrastaja vain – joten jätän vinkit väliin. Sen sijaan palaan vielä alkukesän työasioihin.

Isännöin viikko ennen juhannusta kansainvälistä akateemista konferenssia, jossa pohdittiin hieman yli sadan tutkijan voimin, miten organisaatiot pystyisivät entistä paremmin luomaan tieto- ja osaamisresursseistaan arvoa. Erityisesti tässä IFKAD-konferenssissa pohdittiin, mitä haasteita asiaan liittyy palveluvaltaistuvassa toimintaympäristössä. Voidaan esimerkiksi olettaa, että Nokian hankaluudet johtuvat ainakin osaltaan siitä, että pelkkä teknologinen osaaminen ei enää riitä palveluiden merkitystä korostavilla markkinoilla.

Konferenssissa esiteltiin yli 80 uutta tutkimusta, jotka antavat varsin kattavan ja monipuolisen kuvan aihealueen nykytietämyksestä ja uusista trendeistä. Mistä aihealueen tutkimuksessa siis tällä hetkellä puhutaan?

Ehkä hieman yllättäen julkisen sektorin ja alueiden (kaupungit, valtiot) johtamishaasteet näyttävän kiinnostavan tutkijoita erityisen paljon. Monissa tutkimuksissa haetaan esimerkiksi kaupunkiseutujen menestymisen reseptejä: millaisia (tieto-)resursseja tulisi rakentaa, jotta alueen kilpailukyky ja asukkaiden hyvinvointi kehittyvät? Tämän tutkimusteeman suosio on oikeastaan aika luontevaa, koska tällä sektorilla on vastassaan merkittäviä haasteita. Meillä Suomessa on omat haasteemme muun muassa ikärakenteen muutoksen suhteen. Toisaalta esimerkiksi nopeasti kehittyvä Intia kohtaa aivan toisenlaisia haasteita – sekä ongelmia että mahdollisuuksia.

Toinen havainto on se, että tietojohtamisen tutkimus alkaa olla jossain määrin kypsässä kehitysvaiheessa. Kyseessähän on vasta hieman toistakymmentä vuotta vanha tutkimusalue, joka pyrkii ratkomaan organisaation tietoon liittyviä johtamishaasteita. Alan kypsyminen on positiivista siinä mielessä, että alueella toimii vakiintunut tutkijakunta ja nuoria tutkijoita tulee jatkuvasti mukaan. Lukuisissa yliopistoissa on vakituisia virkoja. Lisäksi tutkimusten laatu on noussut alkuvaiheesta merkittävästi.

Negatiivista kypsymisessä on sen sijaan se, että tutkimuksen eteneminen on selvästi hidastunut ja edistysaskeleet pienentyneet. Tietoon liittyvä tutkimus synnytti 1990-luvun loppupuolella monia tunnettuja teorioita (esim. knowledge-based view of the firm – tietoperusteinen teoria yrityksen menestymisestä), malleja (esim. SECI-malli tiedon luomisesta organisaatiossa) ja käsitemäärittelyjä (esim. aineeton pääoma ja sen osatekijät). Viime vuosina tutkimus on ollut aktiivista, mutta kehitysaskeleet maltillisempia.

Eräs havainto tutkimusalueen tilasta on näkökulmien monipuolisuus. Konferenssin tutkimukset jakaantuivat muun muassa seuraaviin teemoihin: oppiminen, tiedonsiirto, tietoresurssien johtaminen, tietämyksenhallinnan käytännöt, aineettoman pääoman mittarit, inhimillinen pääoma, innovaatiot, suorituskyvyn johtaminen, tietoresurssien dynamiikka (miten resurssit muuttuvat tuloksiksi), tietointensiiviset palvelut, sosiaalinen media, sidosryhmänäkökulma, verkostonäkökulma ja arvonluonti. Kun puhutaan tietojohtamisesta, kyse on siis tutkimusalueesta, jonka sisään mahtuu hyvin monenlaisia tutkimusteemoja – samoin kuin eri organisaatiolla on vastassaan erilaisia tietoon liittyviä johtamisen haasteita.

Lopuksi vielä palveluista: mitä haasteita palveluyhteiskuntakehitys sitten asettaa tietojohtamiselle? Tietojohtamisessa huomio keskittyy pääsääntöisesti organisaation sisälle, tietoresurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen. Palvelujohtamisen puolella taas mietitään enemmän arvonluontia, joka tapahtuu yhteistyössä asiakkaan kanssa. Painopisteissä on siis eroja. On myös paljon yhtäläisyyksiä: tunnetut palvelututkijat Vargo ja Lusch esimerkiksi määrittelevät ’palvelun’ erikoistuneiden kompetenssien (tietämyksen ja taitojen) soveltamiseksi tekojen, prosessien ja suorituksien kautta jonkun toisen tai itsensä hyväksi.

Tietyllä tavalla palvelu- ja tietonäkökulmissa on siis kyse ”saman kolikon eri puolista”, ja näkökulmien yhdistäminen vaikuttaakin varsin järkevältä. Ehkäpä palveluajattelun keskeisin viesti tietojohtamisen suuntaan on se, että on syytä muistaa nostaa katse oman organisaation sisältä asiakkaan suuntaan: esimerkiksi myös asiakkaan prosessiin mukanaan tuoma tieto on tärkeä ja johtamisen arvoinen asia.

Aurinkoista kesää!