Töitä lomalla

Yritin hoitaa kaikki välttämättömät kiireet ennen lomalle lähtöäni. Yksi niistä oli tietenkin talomme intran salasanan vaihtaminen. Hoitelin vielä juhannusaattona kotoa käsin aika monia sähköposteja ennen iltapäivää, jolloin koneemme lähti kohti Barcelonaa.

Olimme vuokranneet ystäväperheen kanssa huvilan viikoksi ja tarkoitus oli viettää se aika totaalisesti leväten, lenkkeillen, oliivipuun varjossa lueskellen ja välimerellisiä ruokia toisillemme kokkaillen. Työläppärin kotiin jättäminen oli siis itsestään selvyys, vaikka oma pieni kannettavamme mukaan tulikin.

Vähän keskustelimme vaimoni kanssa tuon koneen mukaan ottamisen tarpeellisuudesta. Mukaan se tuli mutta mokkula jäi, koska operaattorin mielestä ikävien laskutusyllätysten vuoksi sitä ei juuri kannata käyttää ulkomailla. Jos verkkoon täytyy päästä, kannattaisi hakeutua ilmaisten wlan-yhteyksien ääreen. Ja olisihan minulla työsuhdepuhelimen taskutoimisto käytettävissä.

No, täällä nyt ollaan ja kaikki toimii suunnitelmien mukaisesti lukuun ottamatta sitä että en päässytkään kurkistamaan mahdollisia vastauksia ennen matkalle lähtöä lähettämiini sähköposteihin, sillä puhelimeni oli lakannut päivittämästä niitä. Oma moka, minun olisi tietenkin pitänyt intran salasanaa vaihtaessani muistaa vaihtaa se myös puhelimeen. Onneksi käyttäjätuki osasi antaa oikean neuvon.

Postit sitten alkoivat päivittyä, ja niiden mukana tuli myös Älykäs työ-blogin ylläpitäjältä ystävällinen muistutus siitä että tällä viikolla olisi minun postausvuoroni.

Vähän ennen lomalle lähtöäni blogin vakinaiselta ylläpitäjältä oli tullut kaikille kirjoittajille tarkoitettu viesti siitä, että hänkin oli lähdössä lomilleen ja että itse kukin toivottavasti muistaa omat vuoronsa. Tämä jäi pienenä kolkutuksena omaantuntooni, mutta ajattelin ettei se nyt juuri tuolle yhdelle lomaviikolle voi osua, olinhan yrittänyt merkitä deadline-päivät kalenteriini.

En ollut merkinnyt. Ratkaisu on nyt siis tämä: 1) haen läppärin makuhuoneesta ja kirjoitan blogin, 2) ystäväni huolehtii sipulien pilkkomisesta (se on pakko tehdä nyt koska sipulien on hauduttava puolitoista tuntia), 3) kävelemme rantapolkua hotellille josta saa kolmella eurolla wlan-yhteyden muutamaksi tunniksi käyttöönsä (oikeastaan etu kuuluu vain hotellin asukkaille mutta respa lupasi sen eilen meille), ja 4) lähetän blogin sovitun aikataulun mukaisesti.

Älykkään työn näkökulmasta tästä kokemuksesta voi tehdä seuraavat johtopäätökset: 1) minun tulee oppia organisoimaan omat työni älykkäämmin, 2) työelämä on objektiivisesti kehittymässä tavalla joka johtaa työn ja vapaa-ajan tähänastista joustavampaan vuorotteluun, 3) olemme todellisuudessa vielä aika kaukana globaalisti verkottuneesta maailmasta, joissakin suhteissa olemme ottaneet jopa joitakin taka-askeleita.

EU voisikin tehdä aika ison palveluksen älykkään työn kehittymiselle ottamalla dataliikenteen alueella harjoitetun törkeän rahastuksen nykyistä paremmin hallintaansa. Samalla meidän kaikkien on opeteltava kehittämään verkottuneen työnteon kulttuureja sellaisiin suuntiin, että olennaiset asiat saadaan hoitumaan silloinkin kun kukin tekee töitään ja lomailee omilla rytmeillään. Ja että jokainen saa tästä huolimatta riittävän tilan omalle henkilökohtaiselle uusiutumiselleen.

Voin luvata ettei yksi blogi minun lomaviikkoani kaada, kunhan muut asiat ovat kohdallaan. Näillä säillä ovat, sen lupaan.

Oliivipuun varjosta tervehtien,

Antti Kasvio