Vain muutos on pysyvää

Muutos tuo vaihtelua, virkistää ajattelua, piristää ja motivoi, parhaimmillaan.

Tietotyötä ei voi tehdä ilman muutosta. Minulle tutulla media-alalla muutos on ainoa, mikä pysyy, ja sen suuntia ja seurauksia on monesti vaikea ennakoida.

Muutoksen syitä on monia: työnkuva ja osaaminen eivät kohtaa, kuluttajat muuttavat tottumuksiaan ja pakottavat yrityksiä muuttamaan strategiaansa, suhdanteet vaihtelevat, kilpailu kovenee tai vähenee, toimitusjohtaja vaihtuu, tai huomataan, että homma ei vaan toimi, yritys tuottaa huonoa laatua liian hitaasti, tai jotain muuta. Lue lisää

Toyotan malliin

Autoja ja internetpalveluja voi rakentaa samalla tavalla.

Tämän tajusin, kun tutustuin autonvalmistaja Toyotan tuotantotapaan. Mallin nimi on Lean Management, ja siinä on onnistuttu yhdistämään asiakasarvon lisääminen, ihmisen kunnioittaminen ja jatkuva kehitys.

Kaikilla on vastuu laadusta ja ideoista, jokaista tuetaan kehittymään ja kuka tahansa voi edustaa ryhmää. Ihanan idealistista! Ja toimii. Lue lisää

Avoimempi, mukavampi maailma

Avoimuuden vaade on livahtanut organisaatioihin ja johtamiskulttuuriin. Entinen ajattelu, jossa pimitetty tieto toi valtaa, saa siirtyä tiedonjakamisen vaateen tieltä.

Uudenlaiseen avoimuuteen liittyy myös asiantuntijoiden mukaan ottaminen päätöksentekoon. Erityisesti amerikkalainen uudelleenajattelija Gary Hamell on puhunut siitä, että hierarkinen johtaminen ei enää johda menestykseen, vaan työntekijöillä pitää olla valtaa vaikuttaa siihen, mihin suuntaan yritys on menossa.

Kirjailija Edward Morgan Forster on kirjoittanut: ”One person with passion is better than forty people merely interested.” Haluamme luovia, sitoutuneita työntekijöitä, joiden intohimona on kehittää yrityksemme tuotteita ja palveluita. Teollistumisen ajan alussa tärkeimmät työarvot olivat kuuliaisuus ja tottelevaisuus; työtehtävä, -ajat ja -paikka olivat sovittuja ja niistä piti pitää kiinni. Mikäli muutoksia tehtiin, ne suunniteltiin älykkäässä johdossa ja kerrottiin muutoksen yhteydessä työntekijöille turhia perustelematta. Lue lisää

Kausikortti etätoimistoon?

Jotkut älytyötä tekevät ryhtyvät toimistonomadeiksi, joiden työ kulkee läppärilaukussa mihin tahansa. Toimistonomadinkin pitää kuitenkin jossain istua. Tuttu kahvila ei välttämättä päiväkausia katso suopeasti asiakasta, joka istuu tunteja yhden kupin ostettuaan. Jos taas tilaa aina uuden, alkaa vatsa valittaa. Apuun tulevat vuokrattavat tilat ja yhteisölliset etätoimistot.

Anna-lehdessä oli juttu ranskalaisesta etätyökeskuksesta Soleilles Coworkista. Firma avasi Louvren naapuriin syyskuussa tilan, josta voi vuokrata erilaisia työpisteitä. Paikasta voi ostaa kertamaksun lisäksi kausikortin tai kymmenen kerran kortin. Ranskalaisista työssäkäyvistä kolmannes tekee etätyötä kotona, kahvilassa tai jossain julkisessa tilassa. Suomessa luku on tästä alle puolet. Lue lisää

Peppu ylös penkistä!

Istuminen on ihan järkyttävän epäterveellistä. Vuonna 2010 suomalaiset istuivat keskimäärin seitsemän tuntia päivässä. Yli puolet eurooppalaisista istuu enemmän kuin kuusi tuntia päivässä. Itse olen tänään istunut noin kolme tuntia (kokouksissa), ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, istun illalla läppäri sylissä television äärellä itseni suomalaiseen keskiarvoon.

Istumista tutkineet ovat todenneet, että istuminen lisää selkä- ja niskavaivojen lisäksi riskiä sairastua diabetekseen, syöpään tai sepelvaltimotautiin. Istuminen aiheuttaa myös aineenvaihdunnan hidastumista, joka saattaa näkyä muun muassa turvotuksena. Kuvitelkaa, mitä se tekee aivojen toiminnalle. Istuminen siis rumentaa ja tyhmentää. Tämän luulisi viimeistään saavan pakarat ylös penkistä. Olenkin usein kadehtinut tupakoijien kykyä piipahtaa poissa. Minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta nousta penkistä. Ehkä pitäisi juoda enemmän. Lue lisää

Takavarikoikaa kännykkäni

Tänä kesänä päätin, etten vie työasioita mukanani lomalle. Siirsin kännykästä sähköpostikuvakkeenkin ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Loma oli pisin viisiviikkoinen moneen vuoteen.

Vaadin itseltäni usein liikaa. Tiedän, että esimieheni olisi minuun varsin tyytyväinen, jos kävisin illalla lenkillä, sen sijaan, että istun sohvalla lukemassa blogeja ja fiidejä. Luen myös meilejä, ehkä uteliaisuuttani tai kykenemättömyyttäni päästää irti päivän työstä. Joskus muistelen nuoruuteni aikaa ison jäätelötehtaan pakkastyöntekijänä. Silloin minulla ei ollut mitään ongelmaa erottaa työ- ja vapaa-aika. Nyt työpaikkani ei ole enää paikka, vaan kone. Sama laite, jolla maksan lasteni päivähoitomaksut ja tilaan perheelle uuden pesukoneen. Valmistiko minut jokin tähän? Missä tätä opitaan? Lue lisää