Pilvioppiminen mullistaa työssäoppimisen

Nyt sitä saa. Nimittäin sisältöjä, palveluita, laskentatehoa ja kapasiteettia kuin sähköä seinästä. Pilvipalvelut ne meidät tallennusmedioiden kahleista vapauttaa.

Spotify: hyvä esimerkki siitä, että jos musiikkia voi kuunnella koska tahansa, miksi omistaa edes yhtä kappaletta, kokonaisesta levystä puhumattakaan?

Kun puhelimesta tuli kännykkä, puhuttiin, että se on vain puhelin ilman lankaa. Tosiasiassa muutos oli huomattavasti salakavalampi, sillä se kosketti syvästi kulttuuriamme: kodin puhelimesta tuli henkilökohtainen.

Olemme nyt aina tavoitettavissa, kaiken aikaa, halusimme tai emme. Rakennamme oman työ- ja oppimisympäristömme uuden taikasauvan varaan. On se sitten Lumia tai iPhone, sovelluskaupasta saa sovelluksia omiin tarpeisiin, kuin ruumiin jatkeiksi.

Laite tietää kuka olet, missä olet, mihin suuntaan katsot ja mitä viimeksi teit tai tarvitsit. Tämä kontekstitieto kun yhdistetään pilvestä saatavaan informaatioon ja ihmisiin resursseina, tajuntamme laajenee kuin oltaisiin Teilhard de Chardinin noosfäärissä – reaaliajassa.

Ajatus ruumiin jatkeista ei ole uusi. Mediatutkija Marshall McLuhan puhui globaalista maailmankylästä ja teknologioista ihmisen ruumiin jatkeina. Sähkö on ikään kuin hermoverkkomme jatke.

Filosofi Richard Menaryn editoimassa kirjassa “The Extended Mind” Clark ja Chalmers puhuvat siitä, kuinka jotkin objektit ympäristössämme suhteutuvat mieleemme kuin ne olisivat itse asiassa varsinaisen mielen jatkeita. Mieli, ruumis ja ympäristö ovat toisiinsa tiivisti kytkeytyneitä kokonaisuuksia. Niiden erottelu ei sinänsä ole mielekästä, sillä ulkoiset objektit ovat mielen prosesseissa keskeisessä asemassa.

Taikasauvan, sovelluskauppojen, Applen julkistaman iCloud -verkkolevyn ja erinäisten sosiaalisten verkostojen yhdistyminen “henkilökohtaiseksi käyttöjärjestelmäksi” saattaa olla aikakautemme merkittävimpiin kuuluva väline juuri laajennetun mielen näkökulmasta. Siinä missä kouluoppiminen tapahtuu “varmuuden vuoksi kuin säästöön laittaisi”, pilvioppimisessa sekä ihmiset, sisällöt että palvelut ovat saatavilla reaaliajassa juuri siinä hetkessä, kun niitä tarvitaan. Just-in-case webistä siirrytään just-in-time webiin.

Mitä lähemmäksi ulkoinen maailma tulee sisäisiä ajatteluprosessejamme, sitä vaikeampi on hahmottaa missä kulkee raja ihmisen ja tämän ympäristön välillä. On selvää, että jos on tarve tehdä jatkossa töitä tehokkaammin ja oppia nopeammin omasta toimintaympäristöstä, suunta on kohti pilveä, ei kansakoulua.

Mitä enemmän työntekijämme hyödyntävät näitä ruumiin ja mielen jatkeita, sitä vaikeampi on hahmottaa, kuka työt oikein tekee ja missä arvo varsinaisesti muodostuu. Millä sinä laajentaisit omaa mieltäsi?

“Our computers have no intelligence without us, but they accelerate our collective intelligence at a speed that has never been seen before.” – Tim O’reilly

Kiitos ajatuksista: Brian Solis, Lauri Järvilehto, Sami Viitamäki, Pasi Mäenpää, Sam Inkinen, Esko Kilpi, Bruce Sterling