Mitkä työt ovat älykkäitä?

Millainen työ on älykästä? Ensimmäisenä mieleen tulevat tietenkin sellaiset työt, joista selviytymiseksi tarvitaan korkeatasoisella älykkyydellä varustettuja ihmisiä. Tästä päädymme aika nopeasti päättelemään, että eri töissä huippusuorituksiin pääseminen vaatii eri tavalla älykkäitä ihmisiä. Esimerkiksi liike-elämän tai politiikan huippujohtajilta vaaditaan ennen kaikkea nopeaa tilannetajua, kykyä pelkistää hyvin nopeasti heille tulevasta runsaasta informaatiosta olennaisin sisältö, strategista ajattelukykyä ja taitoa tunnistaa ihmisten ajatusten ja tunnetilojen muutoksia. Taiteen ja tieteen huipuilta vaaditaan runsaasti luovaa älyä ja kykyä yhdistellä asioita sellaisilla tavoilla, joita muut eivät ole vielä älynneet kokeilla. Joillakin aloilla pitkälle kehittynyt matemaattinen lahjakkuus menee kaikkien muiden vaatimusten edelle, kun taas standup-koomikon uraa ei kannata harkita ilman riittävän nopeaa älyä ja verbaalisia lahjoja.

Näin puhuessamme kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti töistä, vaan niitä suorittavilta ihmisiltä vaadituista älyllisistä ominaisuuksista. Työt itsessään voidaan suorittaa älykkäästi tai vähemmän älykkäästi. Työn suorittaja voi tietenkin vaikuttaa tähän omalla panoksellaan melko paljon, mutta useimmilla ammattialoilla toki monin verroin enemmän vaikuttaa se millä tavoin työtehtävä on suunniteltu suoritettavaksi ja millaisia välineitä työntekijälle on annettu käyttöön.

Me kaikki tiedämme omasta kokemuksesta, että monet arjen rutiinit nykyajan työelämässä voitaisiin itse asiassa hoitaa älykkäämminkin kuin miten ne nykyisin on totuttu hoitamaan. Näin on varsinkin silloin kun katsomme asioita lähinnä vain oman työtehtävämme ja sen menestyksellisen hoitamisen näkökulmasta. Jostakin toisesta näkökulmasta katsottuna jotkin ihan älyttömiltä vaikuttavat menettelytavat voivat tuntua hyvinkin perustelluilta. Aikojen kuluessa asiat ovat vain – monesti yrityksen ja erehdyksen kautta – hioutuneet eri ammattialoilla hoitumaan tietynlaisilla tavoilla. Näiden tapojen hyvää hallintaa ja kykyä osallistua niiden kehittämiseen voidaan kutsua ammattitaidoksi.

Me elämme hyvin ankarasti kilpaillussa maailmassa, ja siksi alalla kuin alalla mahdollisuus töiden jatkamiseen edellyttää tuottavuuden jatkuvaa parantamista. Tiettyyn pisteeseen asti tuottavuutta voidaan  pyrkiä parantamaan tehostamalla toimintoja eli vaatimalla ihmisiltä enemmän suoritteita olemassaolevin välinein ja muuttamatta vallitsevia toimintatapoja. Mutta varsinkin jos ihmisten halutaan pysyvän mukana tässä kehityksessä, ensisijaiseksi keinoksi nousee töiden tekeminen älykkäämmin niin, että kohtuullisina pysyvin ponnistuksin saadaan enemmän tuloksia aikaan. Eri aloilla tämä merkitsee tietenkin hyvin erilaisia asioita, mutta kaikkialla perusvaatimukseksi alkaa nousta se, että työt on järjestetty ko. alan maailmanlaajuisesti parhaina pidettyjen käytäntöjen mukaisesti. Jos tuolle tasolle ei ylletä, töiden jatkuvuus saattaa olla uhattuna.

Entä mitkä ovat älykkään työn vastakohtia? Tätä kysyttäessä ajatuksemme alkavat yleensä hakeutua sellaisiin rutiiniluontoisiin suoritustason tehtäviin, joiden suorittajilta ei vaadita mitään erityistä lahjakkuutta tai monimutkaista päättelykykyä. Työelämän tutkimus on kuitenkin jo jonkin aikaa sitten osoittanut, että monet päältä katsoen ’tyhmät’ työt edellyttävät itse asiassa suorittajiltaan yllättävän paljon erilaisia ongelmanratkaisutaitoja.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että yhteiskunnan on kyettävä tarjoamaan tuottavan osallistumisen mahdollisuudet kaikenlaisilla lahjakkuusprofiileilla varustetuille ihmisille. Suurimmat töiden älykkään suunnittelun vaatimukset nousevatkin yleensä esiin silloin, kun työt on saatava sujumaan ihan perustason osaamisella ja älykkyydellä varustettujen työntekijöiden voimin. Tämä koskee myös niitä tietojärjestelmäsovelluksia, joita työelämän käyttöön kehitellään. Jos työkalut eivät toimi, syy ei ole tyhmissä käyttäjissä. Sen sijaan vika on sovelluksissa, joiden älykkyys ei vielä yllä nykyajan työelämän vaatimalle tasolle.