Lomille lomps?

Olen viettänyt viimeiset seitsemän kesää Italiassa. Lähden kesäkuun alussa ja palaan elokuun alussa. Olen poissa kaksi kuukautta. Kun kerron tästä ihmisille, kaikki sanovat, että ihanan pitkä loma.  Joskus yritän korjata, aina en jaksa.

Haluaisin korjata, koska kateus on tylsä tunne. Tosin kun selitän mistä on kysymys,  kateus muuttuu hetkessä toiseksi tylsäksi tunteeksi, sääliksi.  Sillä kun kerron että itse asiassa teen töitä muutaman tunnin joka päivä koko kesän ajan, yleensä kuudesta yhdeksään aamulla, viikonloppuisinkin ja lisäksi luen ison kasan kirjoja ja lisäksi kirjoitam yhden, kaikki kysyvät voivotellen, että eikö sinunkin pitäisi joskus rentotua? Tähän en enää jaksa argumentoida mitään.

Ihmiset väsyvät töissä. Ratkaisuna tähän on usein työn ja muun elämän tasapainon löytäminen. Puhutaan hienosti ”work-life –balancesta”.  Mutta entä jos se on huonointa mitä voi tehdä?

Olemme siirtyneet hetkessä tehdastyöstä ajatustyöhön. Muutos on ollut niin nopea, että käytäntömme eivät ole pysyneet perässä. Me yritämme hallita elämäämme tasapainottelemalla työtä ja muuta elämää, arkea ja lomaa? Entä jos kaiken ratkaisu onkin päinvastainen? Että me annamme kaiken sekoittua.

Minä olen ollut koko ikäni ideabisneksessä. Minun keskeisin arvoni yritykselleni on se, että keksin ja toteutan ideoita. Näen jotain mitä muut eivät näe ja tartun hommiin. Kahden kuukauden maisemanvaihtaminen on paitsi arvovalinta, myös keskeinen osa ammattitaitoani. Tapa kehittää omaa ajattelua.

Sen hinta että voin olla kaksi kuukautta poissa, on se että teen vähän töitä päivittäin. Mallia kohtaan voi aivan vapaasti tuntea joko kateutta tai sääliä, mutta minulle malli toimii mahtavasti. Olen rentoutunut ja motivoitunut, saan ideoita, enkä pode huonoa omaatuntoa.

Tässä yhteydessä jokainen toteaa, että helppoa se on kun on oma yritys. Olin kaksi vuotta monikansallisen yrityksen johtotehtävissä. Ilmoitin että sama malli toimii myös silloin. He sanoivat että ajatus on mahdoton. Minä sanoin että te halusitte minun kykyni ideoida ja tätä se vaatii. He suostuivat ja molemmat olivat tyytyväisiä.

Kun käyn puhumassa yrityksille, kysyn usein että kuinka moni uskoo, että tekisi hyvää varata yksi päivä kuussa siihen, että lukee pelkästään alan lehtiä ja viimeisimpiä tutkimuksia, tutustuu kilpailijoihin ja heidän nettisaitteihinsa ja tekee sen muualla kuin toimistossa? Jokainen nostaa käden pystyyn. Kun kysyn kuinka moni on niin tehnyt, kukaan ei nosta.

Kuinka monelle tekisi hyvää varata vuodessa yksi ylimääräinen kuukausi siihen, että lukee 20 omaa alaa eri näkökulmista peilaavaa kirjaa ja miettii mihin maailma on ensi vuonna ja vuosikymmenenä menossa? Jokaiselle. Kuinka moni niin tekee? Liittykää joukkoon. Se saattaa vaatia suostuttelua, mutta maksaa vaivan. Aloittakaa sillä, että vaatikaa ensi syksystä alkaen edes yksi kotipäivä kuussa, jolloin ainoastaan ajattelette. Ja muuttakaa se portaittain 5-päiväiseksi työviikoksi, josta yksi päivä tehdään jossain muualla kuin toimistolla.