Kenen aivoilla ajattelemme?

Me olemme mitä suurimmassa määrin sosiaalisia olentoja. Ennen sivilisaation kehittymistä esi-isämme liikkuivat laumoina, metsästivät ja lepäsivät yhdessä sekä suojelivat toisiaan erilaisilta vaaroilta. Perinteisissä yhteiskunnissa ihmiset eivät kokeneet itseään erillisiksi ja itsenäisesti ajatteleviksi yksilöiksi, vaan ennen kaikkea oman yhteisönsä jäseniksi.

Tilanne alkoi muuttua yksilön autonomiaa ja auktoriteeteista vapaata ajattelua korostavien modernien yhteiskuntien kehittymisen myötä. Immanuel Kant määritteli 1700-luvulla itsenäisen ajattelun valistuksen varsinaiseksi ytimeksi. Häntä ennen ranskalainen filosofi Descartes nosti ajattelemisen keskeisimmäksi todisteeksi siitä että olemme ylipäätään olemassa.

Mutta millä tavalla meidän ajattelumme on alkanut kehittyä internetin ja maailmanlaajuisten tietoverkkojen kehittymisen myötä? Yksi hyvin merkittävä muutos on se miten tämä kehitys on vapauttanut meidät asioiden muistiin painamisen välttämättömyydestä. Meillä ei ole mitään syytä opetella ulkoa esimerkiksi historiallisia vuosilukuja, ulkomaiden pääkaupunkeja tai piin lukuarvoja, koska voimme hakea kaikki tällaiset tiedot hyvin nopeasti ja vaivattomasti internetin välityksellä.

Mutta toinen puoli on se, miten me hahmotamme maailmaa ja annamme merkityksiä erilaisille meidän mieltämme liikuttaville asioille – viime aikoina vaikkapa Norjan väkivallanteoille tai Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudelle. Näistä asioista keskustellaan tavattoman laajasti etenkin sosiaalisen median piirissä, ja samankaltaiset ajatukset keskenään jakavat ihmiset kokoontuvat virtuaalisiksi heimoiksi. Samalla valitettavasti myös heimorajat ylittävän keskinäisen ymmärryksen määrä voi jäädä yhtä vähäiseksi kuin perinteisten heimojen keskuudessa.

Tämän rinnalla me joudumme niin työtä tehdessämme kuin muissa arkisissa askareissa tekemisiin yhä älykkäämmiksi kehittyvien tietoteknisten sovellusten kanssa, joissa hyödynnetään erilaisia asiantuntijajärjestelmiä. Nämä säästävät meidät monilta sellaisilta tehtäviltä, jotka aiemmin olisimme joutuneet ratkomaan käyttämällä omaa älyämme.

Ranskalainen jesuiitta ja paleontologi Pierre Teilhard de Chardin kirjoitti jo 1950-luvulla siitä miten inhimillisen sivilisaation kehitys johtaisi uuden kokonaan aineettoman, kirjoittajan noosfääriksi kutsuman elämisen muodon kehittymiseen. Ja eikö todellakin siinä tavassa, jolla me nykyisin erittelemme maailman ilmiöitä ja ratkomme ongelmia sähköisten tietoverkkojen välityksellä, ole piirteitä uudenlaisen kollektiivisen älyn kehittymisestä?

Yhdysvaltalainen John Brockman – Edge.org -nimisen verkkopalvelun perustaja ja ylläpitäjä – on aiemmin tänä vuonna julkaissut erinomaisen kiinnostavan kirjan nimeltään ‘Is the Internet Changing the Way You Think? The Net’s Impact on Our Minds and Future’. Kirja sisältää noin puolentoista sadan tunnetun – lähinnä yhdysvaltalaisen – ajattelijan parin-kolmen sivun mittaiset vastaukset tähän kysymykseen. Tätä kirjoittaessani en itse asiassa ole ehtinyt vielä lukea kuin pienen osan teksteistä, mutta riittävästi nähdäkseni että kirja on ihan pakko lukea loppuun asti.

Jo ensimmäiset kirjan puheenvuorot kertovat siitä, miten oman aivotyömme limittyminen toisten tekemään on oikeasti johtamassa uudenlaisten ajattelun muotojen kehittymiseen. Yhtenä piirteenä voi olla ajattelumme pinnallistuminen ja sen muuttuminen aiempaa lyhytjänteisemmäksi. Mutta kun mukana on paljon muutakin, alkaa olla korkea aika ryhtyä muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, mitä muutos merkitsee inhimillisen tiedon ja ajattelun pidemmän aikavälin evoluution kannalta tarkasteltuna.