Kauhukuvia vuodelta 2060

Maailmassa riittää nykyisin paljon jännittävää luettavaa, mutta pari viikkoa sitten löysin todellisen trillerin. Kyse ei ole pohjoismaisesta dekkarista, vaan Suomen valtiovarainministeriön taloudellisten ja talouspoliittisten katsausten numerosta 16a/2011, jonka nimenä on seksikkäästi “Suomen vakausohjelman tarkistus 2011″.

Katsauksen viidennessä luvussa ulotetaan Suomen julkistalouden kestävyyslaskelmat vajaan puolen vuosisadan päähän eli vuoteen 2060 saakka. Siinä lähdetään liikkeelle muun muassa sellaisesta olettamuksesta, että Suomen talouden kasvuvauhti etenisi alkuvaiheessa hieman vauhdikkaammin ja vakiintuisi sitten noin 1,7 prosentin tasolle. Myös työn tuottavuuden kasvuvauhdin odotetaan hieman hidastuvan elinkeinorakenteemme lisääntyvän palveluvaltaistumisen myötä, vuosien 2020 ja 2030 1,8 prosentista 1,7 prosentin vuosivauhtiin vuotta 2060 lähestyttäessä.

Tämän ohella suomalaisten työurien uskotaan pitenevän alusta, keskeltä ja lopusta niin että 20-64-vuotiaiden työvoimaosuus nousee vajaaseen 84 prosenttiin. Ja koska työikäisten suomalaisten määrä kääntyy lähivuosikymmeninä laskuun, täydennystä toivotaan saatavan keskimäärin 15 000 hengen suuruisen ulkomaisen muuttovoiton välityksellä.

Timo Soinin ja muiden perussuomalaisten kannattaa varmasti noteerata tuo valtiovarainministeriön laskelma, sillä sen toteutuminen merkitsisi että Suomessa tulisi olemaan vuonna 2060 noin 750 000 maahanmuuttajaa nykyistä enemmän. Aika iso jytky sekin omalla tavallaan.

Entä mitä tällaisten taloudellisen kehityksen kannalta suhteellisen optimististen olettamusten perusteella tapahtuisi julkistaloudelle seuraavien viiden vuosikymmenen aikana?

Valtiovarainministeriön mukaan karkeasti ottaen nykyisten menoperusteiden mukaan julkiset menot kohoaisivat vuonna 2060 69 prosenttiin Suomen kokonaistuotannosta, kun taas julkiset kokonaistulot jäisivät 50,1 prosenttiin kokonaistuotannosta.

Tuon menojen ja tulojen välisen kuilun seurauksena julkissektorin bruttovelka kohoaisi lähes kolme kertaa Suomen kokonaistuotannon suuruiseksi ja velan vuotuiset korkomenot veisivät 13,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tuo osuus on suurempi kuin mitä Suomessa nykyisin käytetään opetukseen, terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon yhteensä.

Näin siis jos asiat sujuvat kohtuullisen hyvin ja normaalisti eikä maahanmuuttoakaan ryhdytä ylettömästi rajoittamaan. Laskelmissa ei ole esimerkiksi vielä niitä kohtalaisen suuria uusia menoeriä, jotka Suomi ja muut teollisuusmaat joutuvat maksamaan lähivuosikymmeninä maailmaa uhkaavien resurssi- ja ympäristöongelmien hallintaan saattamiseksi ja ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutumiseksi.

En osaa tehdä yhtälöstä kuin yhden johtopäätöksen. Meidän on pakko oppia tekemään lähivuosikymmeninä kaikki asiat vuosi vuodelta älykkäämmin. Tämä koskee niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla tehtäviä töitä. Muutoin meillä ei ole mahdollisuutta selvitä edessä olevista pullonkauloista.

Onneksi tieto on sentään rajaton luonnonvara, jonka kasvulla ei ole ylärajaa. Toisin on meidän pääkoppamme laita, jonka tietojenkäsittelykapasiteetille evoluutio säätelee omat rajansa.