Kansallinen etätyöpäiväni 16.9.

Saavuin tänään perjantai-aamuna työpaikalleni. Eilinen meni mielenkiintoisella työmatkalla. Takana olivat poikkeuksellisen rauhalliset aamutoimet, lasten aamupalat, pukeminen ja hoitoon sekä kouluun vieminen. Pienin jäi kotiin äidin kanssa toipumaan ensimmäisestä melkein kokonaisesta hoitoviikosta päiväkodissa.

Käytävämme yliopistolla oli hiljainen ja ajattelin ihmisten olevan koulutus- ja kokousmatkoilla. Päästessäni työhuoneeseeni, puolisoni soitti FaceTime-puhelun, jossa hän kertoi tänään vietettävän kansallista etätyöpäivää. Suurin osa kollegoistani oli siis tämän takia poissa. Etäautoin lapsen aamuruokinnassa puolisoani etäyhteyden päästä tapani mukaan päristellen ja loruja hokien.

Huomasin pian, että virallisen etätyöpäivän unohtaminen koitui kuitenkin varmasti edukseni, sillä tämä päivä on edennyt erittäin tehokkaasti. Työrauha on ollut rikkumaton ja tulevat valmennuskokonaisuudet ovat hahmottuneet. Etäpäivää viettävän esimieheni kanssa pidimme Skype-neuvottelun.

Tehokkaaseen lähityöpäivääni kuului vanhimman lapsen vienti kotiin. Paluumatkalla pysähdyin autokaistalle pikalounaalle. Tapani mukaan avasin seurakseni Yleisradion kanavan, josta tulikin parhaillaan Pekka Pohjakallion haastattelu liittyen etätyöhön, työn mekanismeihin ja niiden aiheuttamiin haasteisiin ajattelutyössä.

Viihdyin hitaasti syöden ja ohjelmasta nauttien, koko virallisen ruokatauon parkkipaikalla. Mieleeni tuosta radio-ohjelmasta jäi soimaan ajatus luottamuksesta etätyöläiseen ja ylipäätään työn tekemiseen liittyen. Tästä myös Jukka-Pekka Sorvisto tässä blogissa ansiokkaasti kirjoittaa.

Luottamuksessa em. seikkoihin liittyen on tietenkin otettava huomioon esimiehen luottamus työntekijään. Joskus kuitenkin unohtuu jakaa etätyön tekemiseen liittyvät mahdollisuudet ja mallit koko työyhteisön kanssa. Etätyö ja siihen liittyvä luottamus on keskusteltava auki koko työyhteisön kanssa. Selkeästi on, joko itsensä tai johtajan toimesta, jostain kumman syystä artikuloitava kaikille, (siis ihan kaikille) että on oikeasti tekemässä töitä. Tästä jankutuksesta on toki se hyöty, että näin estetään useimmat kollegoiden selkäänpuukotuksesta aiheutuneet haavat etätyöläisen selässä.

Toivon, että yhä useamalla on mahdollisuus joustaviin työaikoihin ja työympäristöihin. Useimmilla ajattelutyön aloilla kukin tekee hieman toisistaan poikkeavaa työtä, omien vahvuuksiensa ja asiakkuuksiensa kautta. Toinen tarvitsee enemmän yksityisyyttä ja rauhaa työn etenemiseksi kun taas toiset kaipaavat sosiaalista kontaktia saadaakseen tavoitteet täytettyä. Persoonallisten työn tekemiseen liittyvien taipumusten huomiointi on ensiarvoisen tärkeää organisaatioiden toimintakulttuurien muuttuessa. Kuten Pohjakalliokin radiossa totesi, on kellokorttijärjestelmän funktiota, työn tuloksellisuuden mittareita ja organisaation toiminnan ydinajatusta joskus mietittävä uudelleen.

Lapsen ensimmäisten päiväunien jälkeen etäauttelin taas syömisessä Facetime-kuvapuhelun kautta. Koulutuskumppanin kanssa olemme tuottaneet uusia sisältöjä yhdessä, etänä yhteisöllisesti kirjoittaen. Kyllä, olen tänään virallisena etätyöpäivänä kokenut Pekka Pohjakallion peräänkuuluttamaa työn iloa omassa työhuoneessani. Kyllä, olisin voinut tehdä nämä kaikki ponnistelut myös kotona. Kyllä, esimieheni ja kollegani luottavat minuun ja saan tehdä etätyötä silloin kun koen sen tarpeelliseksi.