Minäkö tavis?

Meistä on olemassa varsin paljon tilastoitua tietoa. Tiedämme kuinka paljon keskimäärin katsomme televisiota, syömme lihaa, juomme kahvia, nukumme tai käytämme WC-paperia (en ole nähnyt viimeksi mainittua tilastoa, mutta olen vakuuttunut, että sellainen on olemassa jossakin!)
Tiedämme myös, että tutkimuksen mukaan keskosena syntyneillä on todettu keskimääräistä enemmän tarkkavaisuushäiriöitä, samoin toisen tutkimuksen mukaan vauvoilla, jotka ovat viihtyneet äidin kohdussa yli aikansa. Mitenkähän mahtaa olla tilanne vauvoilla, jotka ovat ymmärtäneet syntyä täsmällisesti laskettuna aikana? Tuleeko heistä sitten erityisen tarkkaavaisia? Mahtuukohan kukaan keskimääräiseen tavis-ryhmään?

Lue lisää

Tykätäänkö?

Sosiaalinen media on tullut elämäämme jäädäkseen.  Eri sovellusten käyttäjämäärät ovat valtavia, tunnetuin eli Facebook pitää käyttäjämäärien ykkössijaa  tällä hetkellä. Jos Facebook olisi valtio, se olisi asukasluvultaan maailman kolmanneksi suurin Kiinan ja Intian jälkeen.

Sosiaalinen media, tuttavallisesti some, on kuitenkin paljon muutakin kuin Facebook: blogeja, wikejä, videoita, keskustelupalstoja, kuvien jakopalveluja  jne.  Somessa jaetaan ajatuksia ja tietoa, keskustellaan, tehdään yhdessä ja  – tykätään.

Lue lisää

Kaikki oppii!

Urheilupiireissä tunnetaan käsite ”Kaikki pelaa”. Sillä kuvataan periaatetta, jonka mukaan jokainen saa peliaikaa jossakin ottelun vaiheessa. Periaate on hyvä, jokainen harrastaja ansaitsee mahdollisuuden pelata, vaikka ei olisikaan huippulahjakkuus eikä pelaamisen tavoitteena ammattilaisura. Mahdollisuus pelaamiseen motivoi ja innostaa ja opettaa.

Mikä mahtaa olla tilanne oppimisessa? Jokainen pääsee kouluun, mutta tarjoutuuko jokaiselle mahdollisuus oppia itselleen parhaalla mahdollisella tavalla? Ei välttämättä. Lue lisää

Siivouspäivä

Mitä meillä oli ennen sähköpostia? Pärjäsimme toki aivan erinomaisesti silloinkin, vaikka sähköposti merkittävästi mullisti viestintämahdollisuuksia. Tässä tosin kesti, koska alkuvaiheessa läheskään kaikki eivät sitä vielä halunneet käyttää.

Nuorena innokkaana muistan lähettäneeni silloiselle esimiehelleni  nimipäiväonnittelut modernisti sähköpostilla, vaikka näimme toisiamme päivittäin muutenkin. Viikon kuluttua nimipäivästä en enää malttanut odotella vastausta, vaan menin kysymään, joko hän on lukenut sen. Ei ollut. Kortti ja kirjekyyhkykin olisi ollut fiksumpi tapa, puhumattakaan onnittelujen sanomisesta livenä.

Siitä ajasta on jo kauan. Nyt kaikki hukumme sähköpostiin ja tuskailemme postin määrän kanssa. Helmikuun alussa vietettiin sähköpostin siivouspäivää. Päivästä kuultuani innostuin siitä heti ja päätin toimia. Kävi aivan kuten normaalin siivouksenkin kanssa: unohdin koko jutun ja kaaos jatkuu edelleen. Lue lisää

Vastakkainasettelun aika on ohi!

En kirjoita nyt presidentinvaaleista tai mistään muistakaan vaaleista saati politiikasta ylipäätään.

Liian usein asetetaan vastakkain käden taidot ja tieto- ja viestintätekniikan osaaminen. Halutaan tehdä niin sanotusti ”oikeita asioita” tietokoneen käytön sijaan. Mitä ne oikeat asiat sitten ovat? Sukan kutomista, puutarhatöitä, marsun hoitoa, musiikin tekemistä tai piirtämistä? Tärkeitä asioita ilman muuta, mutta eivät mitenkään ristiriidassa tietotekniikan käytön kanssa. Innokkaana sukankutojana haen useimmiten ideoita ja malleja verkosta, saatan vaihtaa ajatuksia muiden kutojien kanssa tai tarkistaa lankojen saatavuutta. Lue lisää

Elämää tietoyhteiskunnassa

Älykäs työ- mitähän se oikeastaan on? Onko kyse siitä, että työ on älykästä vai siitä että työ tehdään älykkäällä tavalla. Vai peräti siitä, että työn tekijä on älykäs? Olipa niin tai näin, mitä sitten onkaan älytön työ?

Joudun ja saan omassa työssäni käyttää perustyövälineohjelmia aika tavalla. Tekstiä syntyy tekstinkäsittelyohjelman avulla, esityksiä esitysgrafiikkaohjelmalla ja laskenta sujuu mukavasti taulukkolaskentaohjelmalla.  Tämähän on aivan tuttua. Ohjelmien käyttö ja niiden laajat mahdollisuudet eivät toki tee niillä tehtyä tuotosta yhtään sen paremmaksi kuin aikanaan sulkakynällä kirjoitetut tekstit tai kalvottomat luennot. Lue lisää

Uusi versio tulossa?

Viikon lomalla ehtii hiukan mietiskellä niitä näitä. Huomattavan iso osa niistä ja näistä oli työasioita. Näinhän ei pitäisi kaiketi olla, työasiat pitäisi pystyä unohtamaan jaksaakseen taas puurtaa töissä. Näinkö tämä menee?

Ollakseen älykästä, työn pitäisi olla myös innostavaa, ajatuksia herättävää, ei ainakaan ankeuttavaa.  Innostun usein töissä milloin mistäkin: työkaverin mielenkiintoisesta ideasta, vierailukäynnistä aktiivista työtä tekevään kouluun, hyvästä kahvihetkestä kollegojen kanssa, entisten oppilaiden tapaamisesta, piristävästä viestistä jne. Näiden hetkien voimaannuttamana jaksaminen paranee. Miten saisimme näitä hetkiä lisää? Lue lisää

Menneisyyden ote

Museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden tehtävä on säilyttää, edistää ja tulkita ihmiskunnan jättämää perintöä. Tietoa tarvitsevat luonnollisesti tutkijat, mutta aivan kuka tahansa meistä muistakin voi joko tarvita tietoa tai olla muuten vain kiinnostunut. Museot avaavat meille väylän tulevaisuuden ymmärtämiseen menneen kautta. Onnistuuko avaus?

Nuoret mieltävät usein museot pölyisiksi paikoiksi, jossa luokkaretkeläiset velvoitetaan käymään ennen huvipuistoon pääsyä.

Mitä tekemistä museoilla ylipäätään on älykkään työn kanssa? Lue lisää

Unelmaduuni

Näin loman kynnyksellä alkavat siniset ajatukset, unelmat ja toiveet, pyöriä mielessä. Haaveita ja toiveita on meillä kaikilla, olimmepa nuoria tai vanhoja. Lähes jokaisella meistä on lapsena ollut mielessä se ikioma unelmatyö: mikä meistä pitikään tulla isoina. Lakaisukoneen kuljettaja, opettaja, kaupan myyjä tai vaikkapa poliisi saattoivat jonakin vuonna olla haavelistan kärkipaikoilla. Useimmiten nämä haaveet liittyvät ammatteihin, jotka ovat hyvin konkreettisia, voimme nähdä ainakin jotain mitä näissä ammateissa tehdään. Vaikka haaveet ja toiveet muuttuvat iän myötä, on aina helpompi valita ammatti, josta tietää edes jotain.

Kuinka moni lapsi tietää mitä esimerkiksi virkamies tekee? Varsin yleinen virkanimike eri virastoissa on ylitarkastaja. No, mitä ylitarkastaja tekee. Lapsen vastaus: ”Ylitarkastaja tarkastaa, että valot on sammutettu työpaikalta iltaisin.” Looginen vastaus, vaikka ei ihan vastaakaan todellisuutta. Lue lisää

Aapisen tulevaisuus

Lähes jokainen meistä muistaa oman aapisensa, kannen, kuvat ja rasvatahratkin. Ensimmäinen suomalainen lapsille tarkoitettu aapiseksi luokiteltava kirja oli Yxi paras lasten tawara, vuoden  1666 katekismuksen aapisosa, jonka kirjoitti piispa Juhana Gezelius vanhempi.  Ilmeisesti tarvetta lisäosalle oli jo silloin, koska siitä julkaistiin erillinen painos jossa oli kokonaista 12 sivua.

Nykyajan aapiset ovat tuota versiota paljon koreampia, on kuvia ja värejä houkuttelemassa opintojen pariin. Kuitenkin edelleen aapinen on painettu kirja, kuten lähes kaikki muukin kouluissa käytössä oleva oppimateriaali. Verkossa olevat e-oppimateriaalit koetaan usein oppikirjan tukimateriaaliksi. Eikö asian nykypäivänä asian tulisi olla toisinpäin? Kirjan toimisi toimia ajantasaisen, vuorovaikutteisen, motivoivan ja yhdessä tekemistä tukevan e-oppimateriaalin tukena. Lue lisää

Mittaamisen vaikeudesta

Mittaaminen on tärkeää, mutta helppoa se ei aina ole. Mittaaminen helpottaa asioiden järjestämistä, vertaamista ja analysointia. Sen lisäksi, että tiedetään mitä mitataan, pitää tietää ainakin se, miten mitataan ja missä yksikössä tulokset saadaan.

Oppimisen tai osaamisen mittaaminen ei ole mittaamisen näkökulmasta ainakaan helpoimmasta päästä olevia asioita.  Kouluissahan tätä tehdään jatkuvasti, arvioidaan lasten ja nuorten osaamista sanallisen tai numeroarvioinnin avulla. Numero todistukseen saadaan kyllä varmasti, usein kirjallisten koetulosten avulla.  Oppilasarviointia tarvitaan määrittämään sitä, miten oppija saavuttaa opetussuunnitelmien tavoitteet. Tieto on tärkeä erityisesti oppijalle itselleen. Lue lisää

Mummopostia ja sosiaalista mediaa

Omana opiskeluaikanani kauan sitten läheteltiin paperisia kirjeitä ja kortteja, nyt asiat hoidetaan pääasiassa sähköisesti.  Välineellä ei sinänsä ole merkitystä, mutta viestinnän nopeudella on. Miten ihmeessä selviydyimme ongelmitta, vaikka vastauksen saaminen kirjeeseen kesti välillä viikkoja.

Muistaako kukaan käsitettä kirjeenvaihtokaveri? Siis henkilö (yleensä toisessa maassa), jonka kanssa kirjoiteltiin paperikirjeitä ja opittiin samalla vierasta kieltä. Tai ainakin uskoteltiin oppivamme. Viestit kulkivat joka tapauksessa silloinkin. Lue lisää

Paluu tulevaisuuteen

Suomi on koulutuksen kärkimaa, sen tiedämme kaikki. Olkaamme siihen tyytyväisiä, mutta ei kuitenkaan liian tyytyväisiä. Miksi näin?

Palataan ajassa pari askelta taaksepäin. Suomi patsasteli tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kärkimaana vielä kymmenisen vuotta sitten.  Valtio rahoitti yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa sekä kehittämistyötä että laitehankintoja kouluille.

Edelläkävijäkouluissa tilanne näytti erittäin hyvältä ja innostuneita opettajia riitti. Tulokset eivät kuitenkaan hyvistä yrityksistä huolimatta levinneet kaikkiin kouluihin. Koulujen väliset erot ovat tässä aihepiirissä edelleen erittäin suuria. Lue lisää