30.04.2012 | Saku Tuominen
1Hyvältä ei näytä ja huonompaan ollaan menossa.
Olen puhunut viimeisen vuoden aikana useamman kymmenen yrityksen henkilökunnalle ja pyrkinyt kysymään joka kerta saman kysymyksen: ”kuinka monella on töissä ylimääräistä aikaa? Kuinka monella ei ole jatkuvasti valtava kiire”. Vastaus on aina sama. Hermostunut nauru. Nauru!? Miksi? Koska kysymys on tyhmä, retorinen. Tietenkään kenelläkään ei ole aikaa.
Miten on mahdollista, että asiasta, jonka pitäisi olla periaatteessa järkyttävä ongelma, on tullut itsestään selvä fakta, annettu asia, jotain liki hysteerisen hauskaa.
Meidän päivämme koostuvat loputtomista huonosti valmistelluista, sekavista ja ylipitkistä palavereista, jotka lähes kuka tahansa voi buukata ja joiden tarpeellisuutta kukaan ei kyseenalaista. Palavereista, joiden seurauksena me ajaudumme tekemään oikeita töitä ylijäävällä ajalla, usein iltaisin ja viikonloppuisin kotona.
Meidän kaoottinen työntekemisemme häiritsee meidän arkeamme, joka on ihan yhtä sekaisin kun työelämämmekin. Meillä on aikaa vähemmän kuin koskaan ja silti me tungemme arkeemme enemmän asioita kuin koskaan. Me yritämme olla kunnianhimoisia työssä ja silti hyviä vanhempia kotona. Me yritämme urheilla itse ja valmentaa siinä sivussa lastemme joukkueita. Me opettelemme uusia, oivaltavia harrastuksia ja haluamme matkustaa yllättäviin paikkoihin lomalle.
Maailmalle puhutaan paljon sanaparista ”work-life –balance” ja siitä, kuinka hyvässä elämässä työ ja arki ovat tasapainossa. Mutta tasapainohan on tavallaan toteutunut jo nyt, koska molemmat aivan yhtä valtavassa epätasainossa.
Me olemme koko ajan hieman väsyneitä ja jotta jaksaisimme päivästä toiseen, juomme päivän aikana 14 kuppia kahvia. Sen seurauksena me käymme kotiin päästessämme niin kovilla ylikierroksilla, että me otamme 3 lasia valkoviiniä, jotta saisimme hetkellisen rauhan. Jonka seurauksena me nukumme huonosti ja olemme aamulla niin väsyneitä, että aloitamme päivämme kahvilla.
Viimeisenä ratkaisuna ostamme Amazonista erilaisia time-management –kirjoja unohtaen, että aikaa ei voi hallita. Aika menee omaa menoaan, 7 päivää viikossa, 24 tuntia vuorokaudessa. Ajanhallinnan sijaan meidän pitäisi puhua oman itsemme hallinnasta, mutta miksemme me tee niin? Syy on yksinkertainen.
Kun me sanomme, että ”ajanhallinta on vaikeaa”, kaikki nyökkäilevät ymmärtävinä. Vika ei ole meidän, vika on siinä että ajanhallinta tosiaan on vaikeaa. Mutta jos me sen sijaan sanoisimme, ettemme kykene hallitsemaan lainkaan itseämme, lause olisi armoton, liki koominen. Kokeilkaa vaikka ja sanokaa ääneen. ”En kykene hallitsemaan itseäni”. Miten se muka voisi olla mahdollista? Mehän olemme aikuisia.
Mutta entä jos tosiasioiden myöntäminen olisi tässäkin asiassa ensimmäinen askel kohti muutosta. Sekä työssä että arjessa.
Hyvä avaus. Työ ja vapaa-aika ovat tosiaan tasapainossa, kauhun sellaisessa. Molemmissa tapahtuu jatkuvaa kilpavarustelua ja uhittelua toisen suuntaan.
[...] on saatu riittämään kaikkeen tekemiseen ja levollekin olisi jäänyt aikaa. Olen kyllä Saku Tuomisen kanssa samaa mieltä, että aikaa ei voi hallita, täytyy vain kehittää oman itsensä hallintaa. [...]
Voisiko koko ajasta puhumisen lopettaa, mallia täältä: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Amazonin+sademets%C3%A4ss%C3%A4+asuvan+heimon+kielest%C3%A4+puuttuu+sana+aika/1135266299388
:-)
Onhan se totta, että aikaa ei voi hallita ja pitäisi keskittyä oman itsensä hallitsemiseen. Mutta se ei taida palkollisille olla nykyään edes mahdollista; jos et tee mitä käsketään, silloin kun käsketään ja niin kuin käsketään voi olla että loppuu työt. Ja moni kuitenkin varmaan mieluummin pitää työpaikkansa kuin ottaa aikaa itselleen?
Toinen pointti mikä tuli mieleen on se, että työmarkkinat ovat ajautuneet sellaiseen tilanteeseen jota yksittäinen työntekijä ei pysty millään hallitsemaan. Työpaikoille on muodostunut ns. “normit”, joita meiltä kaikilta odotetaan: Niin kuin Saku sanoi, kiire on vakiinnuttanut paikkansa työnkuvassamme.
Hektisyys tämän aikakauden toiminnoissa on päivän sana. Kaikki asiat hoidetaan äkkiä just nyt, lyhyesti ja ytimekkäästi. Yritetään olla vakuuttuneita siitä, että informaation saajapuoli on “pelin hengessä” eli samoilla aaltopituuksilla. Mitä jos ei olekaan … väitetään, että tämän päivän nuorilla on äidinkielen taito huono, enää ei lueta kirjoja vaan surffaillaan netissä välillä navigoiden. Eli kuka ymmärtää ja mitä ? Pitäisikö luoda uusi nettikieli ?
Okay, olen samaa mieltä Sakun kanssa siinä, että mailit pitäisi kuitata, mutta, onko sitten sellainen asiakas, joka koko ajan heittää mailia ansainnut ns. paremman palvelun. Tarkoitan sitä, että, kun on päätetty esim. päivän aikana tehdä määrätyt työ, niin sitten tämä mailiviidakko vaatii vielä vastaamaan viesteihin, joita päivästä riippuen on x-määrä. Itse olen tällä hetkellä ottanut sellaisen toimintamallin, että katson mailit, mutta vastaan vain aamulla ja iltapäivällä, jos ei ole mitään akuuttia.