Suo, projekti ja piste

Satuin eräässä työhyvinvointia käsittelevässä kokouksessa valittelemaan, että töitä on liikaa. Minua kehotettiin priorisoimaan. Ensin ajattelin, että no huhhuh. Taasko tätä keittiöpsykologiaa siitä, kuinka astiaan mahtuu enemmän tavaraa jos laittaa ensin isot kivet ja viimeiseksi hiekan eikä toisinpäin. Yliopistotyö ja älytyö yleensä kun eivät helposti jakaannu erillisiksi kiviksi ja hiekkahippusiksi. Jokin suo-metafora toimisi paremmin: on monia kerroksia ja erilaisia koostumuksia, mutta vasta kaikki ne yhdessä tekevät suon. Älytyö on osittain sekavaa ja hallitsematonta ja niin pitääkin olla, muuten ei synny uutta tietoa tai innovaatioita. Sekavuutta voi yrittää koordinoida ja hallita mutta että priorisoisi? Tämä mätäs on tärkeämpi kuin tuo turve? Ei ehkä vaivan arvoista. Lue lisää

Kaikkien maiden madot, jakaantukaa!

Kun tunnettuun sananlaskuun otetaan matoperspektiivi, varhaiset madot tulevat varhaisten lintujen syömäksi. Näin päin ymmärrettynä madot vertautuvat elämäänsä eläviin ihmisiin ja linnut yhteiskunnan rakenteisiin. Älytyöhön sovellettuna se tarkoittaa, että elävä työ – työntekijöiden yhteinen äly ja innovatiivisuus – on vaarassa tulla työnantajien tai rahoittajien nokkimaksi tai peräti nielaisemaksi, varsinkin jos madot eivät ehdi tai pysty liittoutumaan, luomaan turvaverkostoja ja pakoluolia.

Edellisessä blogissani väitin, että näin taitaa olla käymässä pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden (nais)kehittäjille: älykapitalismissa yhteinen äly ja innovatiivisuus ovat vaarassa. Hoivaa, huolenpitoa ja sosiaalista turvaa tarjonneet järjestelyt ovat joutuneet säästökuurille, tehostettavaksi, kaupallistetuksi. Niiden pitää pärjätä kilpailussa ja niiden tuottavuutta mitataan samalla tavalla kuin vaikkapa lenkkitossutehtaalla. Tällä tavalla hoiva muuttuu paljaaksi ja haavoittuvaksi ja markkinalogiikan riivaamien lintujen on helppo nielaista huolenpitologiikan virittämät madot. Lue lisää

Varhainen mato tulee syödyksi

Jos varhainen lintu löytää madon, niin toisesta suunnasta asiaa katsottaessa varhainen mato kohtaa loppunsa. Aiemmissa bloggauksissani olen väittänyt, että varhaisen linnun logiikka ei toimi älytyössä: hommat eivät lopu vaikka aloittaisi kuinka varhain. Mutta miten käy varhaiselle madolle älytyössä?

Varhaiset madot ovat tietysti arjen innovaattoreita. He möyhentävät multaa ja pitävät maaperän hedelmällisenä. Paras mieleeni tuleva esimerkki koskee hoivatyötä, mikä onkin merkittävä älytyön alue. Kun suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettiin 1960-luvulta eteenpäin, naiset ottivat aloitteen modernin palveluvaltion varhaisen infrastruktuurin luomisessa. (Kaikki naiset eivät tietysti olleet aloitteellisia ja miehiä oli paljon mukana. Yleistän tässä kuitenkin, sillä kysymys oli hyvinvointivaltion rakentamisen ohella juuri sukupuolisopimuksesta.) Luotiin naisille töitä ja koulutusta; saatiin naisille omaa rahaa ja omia paikkoja. Naisilla oli kokemusta ja yhteistä älyä tähän toimintaan sekä varhaisen naisliikkeen ja valtiofeminismin muheva maa jota möyhentää. Syntyi hyvinvoinnin palvelujärjestelmä, jota viritti korkeatasoinen koulutusjärjestelmä. Lue lisää

Kaikkialla sykkivä preesens

Sananlaskun mukaan varhainen lintu löytää madon. “The early bird catcheth the worm” löytyy jo vuoden 1670 englantilaisten sananlaskujen kokoelmasta. Vanhassa maailmassa tässä olikin itua: kun tuli aikaisin paikalle valmisteltuaan asian hyvin, työ tai tehtävä hoitui sutjakkaasti ja ’lintu’ oli sitten vapaa muuhun elämään. Ajatelma sopii hyvin myös maatalousyhteiskuntaan, jossa varhain työtä tekemällä ehtii valoisan aikaan enemmän. Myöhään nukkuminen onkin yksi holtittomuuden, laiskuuden ja työnvieroksumisen tunnetuimpia merkkejä.

Itse olen kirjoittanut opinnäytetöitä tällä varhaisen linnun logiikalla: aamulla kuudelta pöydän ääreen, jossa hakkasin kirjoituskonetta kahvin voimalla kymmeneen ja avot! koko päivä aikaa tehdä mitä vaan. Sinnikkäästi suosittelen tätä opiskelijoille vieläkin, mutta se ei tunnu ottavan tulta. Varhaisen linnun päättely ei tunnu nykynuoresta tolkulliselta. Lue lisää

Tunteellista hötkyilyä

Sanomalehti Karjalaisen etusivulla komeili toissa viikolla iso otsikko: Tunteiden torstai. Miljoonatilaus ja irtisanomisia. Jutussa kerrottiin, että ensin lieksalainen Joptek ilmoitti miljoonakaupoista laivanrakennusteollisuuden kanssa. ”Sitten tuli synkkää tekstiä Kiteeltä: Puhos Board hakeutuu konkurssiin, mikä vaikuttaa satojen ihmisten elämään.”

Mieleeni muistui noin viiden vuoden takainen tapaus, jolloin Perlos ilmoitti lopettavansa toiminnan Pohjois-Karjalassa. Tuo tapahtuma kulki mediassa nimellä ”musta maanantai”. Itselleni tuo maanantai oli ensimmäinen päivä uudessa työssä Joensuussa. Kuuntelin hämmentyneenä median tunteen paloa, jossa surkuttelu ja sinnikkyys vallitsivat, mutta yhteiskuntatutkijana tiesin, että uusi globaali työnjako vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään. Pohjois-Karjala on näiden prosessien kiinnostava laboratorio. Lue lisää