Älä kysy tai ajattele mitään

Monet yritykset ovat hämillään, kun tietojärjestelmät kehittyvät ja samalla mietitään, miten niihin tulisi suhtautua. Viime viikolla sain kuulla useamman kerran, kun yritysten tietohallintojohto kertoi talon politiikan olevan sellainen, että sosiaalisen median käyttö on ehdottomasti kielletty. Potkut ovat tiedossa, jos työntekijä tavoitetaan käyttämässä sosiaalista mediaa työpäivän aikana. Myös vapaa-aikana jokaisen työntekijän on mieluummin pidättäydyttävä kaikesta työnantajaan liittyvästä keskustelusta sosiaalisessa mediassa.

Toinen tapaus oli organisaatiossa, jossa tietohallinnon edustaja kulki ohjeistamassa, miten tietokonetta tulee käyttää. Esimerkiksi Googlen käyttö on ehdottomasti kielletty, sillä sitä kautta leviää haittaohjelmia työpaikan koneisiin. Ja jos joku käyttää ja viruksia tulee, niin käyttäjä joutuu henkilökohtaisesti korvaamaan kaikki tästä aiheutuneet kustannukset. Vielä kolmas ja ehkä räikein esimerkki – jo vähän aikaa sitten tapahtunut – yrityksessä oli kyllä sähköposti, mutta siitä voi lähettää tietoa vain yrityksen sisällä. Muutamilla valituilla työntekijöillä on sitten käytössä ihan yrityksen julkinen sähköpostisoite, jolla voi ottaa yhteyttä ulkomaailmaan. Tulee ihan Pohjois-Korea mieleen. Eipä ihme, että yrityksessä valitetaan huonoa tiedottamista – no, ehkä yrityksessä on yksi Intranet (=Pravda), jolla tilannetta koetetaan parantaa jakamalla tietoa ylhäältä alaspäin.

Tuo kaikki edellä oleva sotii vahvasti omia ajatuksiani vastaan, joissa sosiaalisella medialla jaetaan tietoa yrityksen kaikilla tasoilla. Esimerkeissäni tuntuu siltä, että työntekijöihin ei ylipäätään luoteta eikä myöskään luoteta heidän kykyynsä tehdä järkeviä päätöksiä omassa työssään. Kuitenkin yritysjohto julistaa, miten ammattitaitoinen ja osaava henkilö on yrityksen tärkein voimavara.

Globaalissa kilpailussa Suomi ja Eurooppa eivät pärjää työkustannuksissa Aasian halvan työvoiman maita vastaan. Yleisesti on puhuttu meidän mahdollisuuksiemme olevan työn tuottavuuden parantamisessa. Palkkakustannusvertailussa niin alalla kuin alalla meidän tulisi olla noin 10-kertainen näihin Aasian maihin nähden. Mistä sellainen tuottavuus löytyy? Onko niin, että nämä kehittyvät maat ottavat uuden tekniikan tuomat mahdollisuudet meitä nopeammin käyttöön?

Muutama päivä sitten julkaistiin IBM Tech Trends raportti, jossa oli haastateltu yli 4000 IT-alan ammattilaista ja opiskelijaa 93 maasta. 48 % vastaajista mainitsi huolensa sosiaalisen median sovellusten käyttöönotossa joko työntekijöiden ja/tai asiakkaiden kanssa. Kriittisten kohderyhmien mukaan saaminen on erilaista eri maissa. Parhaiten sosiaalinen media on otettu käyttöön Intiassa (57 %), perässä seuraavat USA (45 %) ja Kiina (44 %). Venäjällä vastustus on suurinta, sillä siellä käyttöönotto on vähäisintä (19 %).  Toivottavasti me emme ole Venäjän kanssa samalla tasolla.

Olin kuuntelemassa Tuomisen Sakua IBM:n Business Forumissa. Meillä on tosi pitkä matka niihin työviikon uudelleen suunnittelun 925-visioihin. Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle.  Mielestäni tärkein asia on yrityksen sisällä olevan osaamisen hyödyntäminen. Tieto on saatava jakoon ensin organisaation sisällä ja sitten toisessa vaiheessa myös asiakkaiden suuntaan. Nyt en tarkoita mitään toimistotyötä, vaan tiedon jakaminen ihan lattiatasolla saakka – huomaa sijamuoto ei siis lattiatasolle, vaan lattiatasolla ja lattiatasolta. Tämä on se keino, jolla toiminnan tehokkuutta voidaan parantaa ja vielä jopa mielekkäästi. Työntekijät ovat kyllä 99 prosenttisesti fiksuja, eivätkä he haaskaa työaikaa sellaisiin asioihin, jotka eivät auta töiden edistymistä. Otsikon teksti pitää siis kääntää päälaelleen: Kysy, ajattele ja jaa. Tästä syntyy innovaatiota ja tehokkuutta, jota ei vielä ole nähty.